perjantai 10. elokuuta 2012

Sukankutimet

Lenkkikaveri toi pari viikkoa sitten minulle keskeneräisen sukankutimensa ja ohjekirjansa, ja käski minun selvittää, mihin asti ohjetta hän on kutonut ja mitä sitten pitäisi tehdä. Toiset meistä kun saavat paremmin selvää kuulemalla kuin lukemalla, minulla taas aistit toimivat täysin toisin päin. Selvitin tehtävän. Ja siitähän minulle jäi vaivoiksi pitkän aikaa hukassa ollut kutomishinku. Nyt kaikki aika kuluu sukankutimen parissa.


Paitsi silloin, kun kylään tulee pojankoira Lepi. Silloin leikitään possua ja palloa ja piiloa. Ja lenkkeillään ja nuuhkitaan ja pissitään ainakin 150 kertaa. Mummulaviikonloput ovat Lepille niin touhuntäyteisiä, että alkuviikko kuulemma menee kotona nukkuessa.


4 kommenttia:

  1. Jotain kaunista näyttää olevan puikoilla:-)
    Krapsutuksia Lepille!

    VastaaPoista
  2. Minulla on paraikaa menossa kutomisen vieroitus. Olen kutonut sukkia ja tumppuja niin, että kyynärvarsissa on tulehdusta. Pakko oli jättää kutominen sikseen. Minusta se on hauskaa puuhaa, esim. samalla kun katselee tv tai kuuntelee musiikkia.
    Suloinen koira. Näyttää sukkamainoksen pennulta. Onkohan samaa rotua!

    VastaaPoista
  3. Älä unohda hauskaa juoksuhippaa, jossa itellä loppuu kunto ensimmäisenä :D Kyllä pieni koira huolehtii viikonlopun urheiluista.

    VastaaPoista
  4. Mä en tahdo tajuta kirjoitettuja ohjeita, huokaus. Katon mallista suoraan ja siksi en sukkaa osaakaan tehdä tai osaan kantapäänkin mutta en tommosia söpöjö pitsijuttuja.

    VastaaPoista