Perinneruokaa

Viime viikolla söimme menu del diaa lounaaksi espanjalaisessa ravintolassa. Primeroksi otettiin los callos, kun sitä oikein suositeltiin ravintolan ulkopuolen ilmoitustaululla. Saatiinkin eteemme oikein herkullinen muhennos vielä kuumuuttaan porisevalla savilautasella. Aikamme herkuteltuamme Mies alkoi muistella, että Hans Välimäki Hansin matkassa telkkarissa oli syönyt samaa. Muistelu eteni siihen vaiheeseen, että callos tarkoittaa....  pötsimuhennosta! Sen jälkeen annoksesta maistuivat vain pavut.

Olen nyt kolmessa ja puolessa viikossa opiskellut saman verran espanjaa, mitä tulee suomalaisessa kansalaisopistossa vuoden aikana, vaikka koulua on vain kaksi tuntia päivässä. Onneksi täällä on aikaa myös itsenäiseen opiskeluun. Huomenna on tenttipäivä. Otimme vielä kaksi viikkoa lisää kielikoulua, kun tuntuu, että aikaa on ja hyvä tatsi päällä.

Liikenteessä

Ottaa hetken, ennen kuin tottuu tähän liikennekulttuuriin täällä Espanjassa. Kun palaan kotiin,  jään todennäköisesti auton alle oitis! Täällä kaupungissa jalankulkija on Kingi. Jos jalankulkija on edes lähellä suojatietä, liikenne pysähtyy ja antaa tietä ylittäjälle. Aina. Liikennevalot ovat lähinnä viitteelliset, niistä mennään punaisella yli, jos autoja ei näytä olevan tulossa.  Kävellä voi kadun leveydeltä vaikka viisi rinnakkain, tai jäädä keskustelemaan ryhmässä keskelle katua. Se väistää jolla on kiire. Suomalaiset tunnistaa siitä, että me kuljemme jonossa ja katsomme maahan... Apuvälineitä käyttävät on huomioitu jalkakäytäviä rakennetteassa, ja täällä onkin paljon sähkömopoja ja pyörätuolin käyttäjiä. Se mitä erityisesti kadehdin Suomeen, on vanhusten ja liikuntarajoitteisten ulkoiluttaminen. Sitä näkee paljon!

Auton voi parkkeerata mihin vaan, esimerkiksi keltaisen viivan kohdalle tai jalkakäytävälle miten pitkäksi aikaa tahansa, kunhan jättää hätävilkut päälle. Kadun reunaan parkkeeratut autot ovat puskuri puskurissa kiinni, ja autojen puskurit ovatkin sitten hyvin käytetyn näköisiä. Suomessa jos joku edes hipaisee toista autoa, soitetaan poliisit paikalle! Täällä puskureilla tehdään vähän "tilaa", että päästään lähtemään parkista pois. Skootteri on hyvin yleinen kulkuväline, sillä ajavat nuoret, vanhat, miehet, naiset.Vaikka sitten minihameessa ja korkkareissa. (Siis lähinnä naiset...)

Linkkari kulkee bussikatua noin 20 minuutin välein, mutta mitään aikataulua ei ole. Paikallisjuna taas kulkee minuutilleen 20 minuutin välein molempiin suuntiin eli Fugen keskustaan ja Malagaan. Taksi maksaa kaupunkialueella viiden euron paikkeilla. 

Lähden nyt tästä puikkelehtimaan kohti keskustaa ja kielikoulua. Terveisiä Suomeen!

Kolmas viikko

Täällä sitä vaan elellään Espanjan arkea. Kielikoulu on niin hauskaa, että se on vienyt aivan mennessään. On mukavaa, kun kerrankin on aikaa keskittyä johonkin ihan uuteen, ihan totaalisesti. Kuntoilukin hoituu siinä samalla, kun reppu selässä kävelee keskustaan ja takaisin.

Tällä viikolla sää on epävakainen, pilvistä, sadetta ja aurinkoa vuorotellen, silti lämmintä. Valitettavaa, sillä juuri nyt täällä on suomalaisia viettämässä hiihtolomaa. Pääasiassa täällä Costa del Solilla eli Aurinkorannikolla paistaa aina, pilvettömältä taivaalta. Onhan siinä vissi ero, kun juuri eilen Suomessa uutisoitiin siitä, että kahden ja puolen kuukauden aikana aurinko on näkynyt 18 tuntia.

Viikonloppuna lauantaisin täällä on paljon väkeä liikkeellä, ostoksilla ja Rantakadulla ulkoilemassa. Kaupat on auki iltayhdeksään asti. Sunnuntaina Fuengirola pysähtyy täysin. Iltapäivällä ravintoissa näkee espanjalaisia perhekuntia ja kaveriporukoita kokoontuneina yhteiselle pitkälle päivälliselle. Kyllä on ääntä, puhetta, naurua, käsiä ja halaamista.  Siinä meillä suomalaisilla kiireisillä vakavanaamaisilla tuppisuilla on vielä paljon oppimista!

Lisää lukemista espanjalaisesta kulttuurista suomalaisesta näkökulmasta Kitin blogissa.

Aika rientää siivillä

Lenkkimaastoa. Rantakatu on kahdeksan kilometriä pitkä. Heti oikealla aukeaa Välimeri. 

Kielikoulu Bonanova on Fugen keskustassa pienen välikadun varrella. Täällä on kolme pitkittäistä pääkatua, Junakatu, Bussikatu ja Rantakatu. Ja lukematon määrä poikittaisia katuja ja välikatuja.









Ja todellakin! Toinen viikko vierähti sellaista vauhtia, ettei ehditty vieläkään mitään ylimääräistä. Aamujutut, koulu, syömään, siesta, kauppa ja lenkille. Läksyt. Telkkua tai nettitelkkua. Eilen oli jo tuuletonta ja lämmintä, liki 20 astetta. Ja yleisesti ottaen täällä aurinko paistaa aina. Laittakaa kuulumisia kommenttilootaan!

Hola, chicas!

Terveisiä Fuengirolasta! Olemme nauttineet tästä ihanuudesta puolitoista viikkoa, ja käytännön asiat alkavat tältä erää olla järjestyksessä: espanjalaiset puhelinliittymät, pankkitili ja netti. Kaiken on voinut hoitaa suomeksi, mikä on suunnattomasti helpottanut asiointia.

Kieliopinnot aloitimme heti ensimmäisenä maanantaina yksityisessä kielikoulussa intensiivikursseilla. Minulla on yksi "luokkakaveri", ikäiseni uusiseelantilainen nainen. Opettaja on meitä nuorempi, pirteä Maria. Opetus on espanjaksi, mistä, Marian ansiosta, kumma kyllä saa ihan hyvin selvää. Maria osaa yhtä huonosti englantia kuin minäkin, ja Heather osaa vain englantia. Marian mielestä suomi on yksi vaikeimmista kielistä maailmassa. No, eipä kulu aikaa turhaan löpinään, hahahaha!

Asumme kerrostalon kuudennessa kerroksessa kaksiossa Fugen keskustassa. Koti on ihan meidän oloinen, ja tänne oli helppo kotiutua. Täällä on tosi rauhallista, mikään ei  häiritse. Kaikki palvelut on ihan lähellä. Täällä on monta Suomi-kauppaa, jos tulee ikävä ruisleipää ja salmiakkia. Samoin löytyy monta suomalaista ruokapaikkaa. Se on tärkeää, kun on tottunut suomalaiseen ruokaan.

Parvekenäkymä.

Kotitalo Calle Santa Analla Los Polichesissa.












Sää oli ensimmäisellä viikolla oikein hyvä, lämpötila liki kahtakymmentä, tuuletonta ja pilvetöntä. Arvatkaas, onko aurinko kirkas ja korkealla? Tällä viikolla on ollut tuulista ja viileää, päivisin noin 15 astetta. Teistä se kuulostaa hassulta, mutta tähän ilmastoon tottuu salamannopeasti. Näillä espanjalaisilla on täällä talvi, ja he kulkevat toppatakeissa ja talvikengissä ja ovat nuhaisia. Kerroin opettajalle, että meidän kesä on pääsääntöisesti tämänkaltainen.

Appelsiinipuita kasvaa kadun varrella ja pihoissa. Samoin sitruunapuita.

Käykää kommentoimassa!