Kyllä elämä on aika haljua ilman maku- ja hajuaistia. Ja tätä on jatkunut jo neljä päivää! Syynä on kaikkien aikojen flunssa, joka alkoi kitkuttamalla, mutta on sittemmin päässyt täyteen kukkaansa kuumeineen kaikkineen. Sinänsä ihmeellistä, että mulla ei ole tapana sairastaa.
Mikään ei maistu miltään, eikä mikään tuoksu miltään. Joka aamu työnnän toiveikkaana nokkani kahvipakettiin. Ei mitään. Yhtä hyvin voisi juoda lämmintä vettä. Aamuleipiin on turhaa laittaa ohuenohutta. Rahkan voi surutta syödä ilman pilttiä tai muuta maustetta, eikä makeutusaineellakaan ole mitään virkaa. Makaronilaatikkoa ja nuudelia löytyy listalta, muuhun ei kannata satsata aikaa eikä vaivaa. Ketsupit ja salaatinkastikkeet voi yhtä hyvin jättää pois. Kahvikastamiseksi riittää pelkkä näkkäri. Karkit, leivokset, keksit, letut, limut, välipalarahkat, autogrilliruoka, jäde, pitsat, kebabit, suolakeksit, kinuskitäytekakku, pannari, myslileipä, valkosipulipatonki ja kaikki ne 150 muuta syömistä mitä mielessä on neljän päivän aikana ehtinyt pyörähtää, saavat odottaa päivää parempaa. Kummallisin havainto on, että pelkkä hyvän syömisen näkeminen ei riitä motivaatioksi, vaan siihen tarvitaan lisäksi tuoksu.
Ja tähän kun lisää ristiselän noidannuolen, kolmen vapaapäivän ohjelma onkin sitten siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti