Nautin suunnattomasti olemisesta. Suurin syy nautintooni on tällä hetkellä opiskelun loppuminen. Tämä viimeinen rutistus kesti kaksi vuotta ja yhdeksän kuukautta. Jos opintojen aikana on yhden päivän tai kaksi viikkoa opiskelematta, on se mielessä ja edessä kuitenkin.
Nyt on meneillään neljäs kotipäivä, osin sairauslomaa, osin vapaapäiviä. Viihdyn kovasti tekemättä mitään erikoista, eivätkä seinät mitenkään meinaa kaatua päälle. Silti koko ajan teen jotakin pientä: syön, luen lehteä, siivoilen, jynssään tai järjestän ohikulkiessani, kuuntelen radiosta jonkin jutun tai biisin. Rakastan Internettiä ja sosiaalista mediaa, ja suurin osa ajasta kuluukin joko tietokoneen ääressä tai tabletti tai kännykkä kädessä. En osaa pitää sitä edes pahana, enkä tunne ahdistusta siitä, että olen "koukussa" näihin. Mitäpä teki mummuni silloin, kun ei ollut Internettiä? Hän söi, luki lehtiä, siivoili ja järjesti, kuunteli radiota ja katseli telkkaa. Teki käsitöitä, ratkoi ristikoita ja pelasi pasianssia. Ei siis mitään valtavan hyödyllistä. Olen kovin mukavuudenhaluinen, jota toiset myös laiskuudeksi nimittävät. En edes koe tarpeelliseksi täyttää päiviäni tehtävillä ja aikatauluilla. Haluan nauttia elämästä iloineen ja suruineen juuri sellaisena, kuin se kunakin päivänä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti