Sightseeing-bussilla kaupunki haltuun

Ne kaksikerroksiset kiertoajelubussit. Kun sinulla on aikaa, ja haluat ottaa kaupungin haltuun, ehdottomasti paras tapa siihen on hypätä kiertoajelun kyytiin. Se ei ole vain se yksi bussi ja yksi rundi, vaan bussit kulkevat samaa reittiä 20 minuutin välein. Hyppäät pois kyydistä missä vaan ja takaisin kyytiin samasta tai eri paikasta.  Joka pysäkin kohdalla on jotain nähtävää. Usein on lisäksi eri reittejä.

Kiertoajelimme eilen Malagassa. Se on niin valtava suurkaupunki, että omin neuvoin eikä varsinkaan kävelemällä siitä saa mitään käsitystä. Tunnin kiertoajeluksi bussi on ehkä vähän kallis, mutta jos on viisi, kuusi tuntiakin käytettävissä, se on jo hintansa veroinen. Lippu on voimassa 24 tuntia, ja sitä voi käyttää vaikka eri kaupungissa, jos oikein haluaa maksimoida hyödyn.

Kiersimme ensin kokonaan ympäri ensimmäisen reitin, jolla oli 14 pysäkkiä, ja jatkoimme saman tien uudestaan samalle reitille. Tällä kierroksella jäimme pois eri pysäkeillä: kävimme syömässä vanhassa kaupungissa, kävimme sataman uudessa ostoskeskuksessa ja kävimme ylhäällä vuorella linnassa. Loput pysäkit ja toinen reitti jäi vielä vallan katsomatta. Nyt tiedämme, että Malaga on muutakin kuin vanhakaupunki, ja että sitä jatkuu loputtomiin joka suuntaan.

 Malagan härkätaisteluareena linnavuorelta nähtynä.

Ihan keskellä Malagaa on upea ulkoilupuisto, tuo vihreä metsä rannan ja katujen välissä. Kuvan keskellä on ruusupuisto, johon on istutettu eri ruusulajikkeita. Uusi ostoskeskus on vasemmalla satamassa huviveneiden edessä olevat matalat valkoiset rakennukset. Malagan hiekkaranta jää kuvasta vasemmalle. Emme olisi ikinä löytäneet niihin ilman kiertoajelua.

Näkymää ostoskeskuksen portailta kohti vanhaa kaupunkia.

Ronda

Käytiin tänään Rondassa turistiretkellä. Omatoimimatkailukin on hauskaa, mutta valmisretkillä on tietyt hyvät puolensa. Bussi vie ovelta ovelle, opas kertoo historiat sun muut, ja löytää hakematta suoraan parhaisiin kohteisiin.

Rondaan pääsee junalla Malagasta, mutta me menimme sinne vuorten yli bussilla. Bussi kulki vuorenseinämään rakennettua tietä pitkin 50 kilometriä. Ylöspäin pystysuora vuorenseinämä, alaspäin rotko. Keskellä ei-mitään, vain vuorta ja rotkoa. Sanoilla ei voi kuvata. Rondan kaupunki on vuorten ympäröimä.

Rondan härkätaisteluareena. Täällä Espanjassa härkätaisteluperinne jatkuu ja kukoistaa edelleen.

Rondan kaupungin jakaa keskeltä kahtia aikoinaan maanjäristyksessä syntynyt rotko. 

Vanhaa ja uutta kaupunkia yhdistää silta.

Vanhan kaupungin puolelta näkymä alas laaksoon. Valitettavasti kuvista ei saa mitään käsitystä syvyyksistä ja etäisyyksistä. Jos liikut täälläpäin, koe ehdottomasti Ronda itse!

Tästä alkaa lähtölaskenta

Kielikurssit on käyty. Lomavieras saateltiin tänään Malagan lentokentälle ja Valencian koneeseen. Tästä hetkestä siihen, kun itse olemme laukkuinemme Malagan kentällä menossa Suomen koneeseen, on aivan liian vähän päiviä. Jos ne tähän asti ovat kuluneet siivillä, tästä eteenpäin ne kuluvat valon nopeudella.

Tänään lentokentältä jatkoimme Malagan vanhaan kaupunkiin. Olemme olleet siellä kahdesti aiemminkin.

 Vanhan kaupungin ulkolaidalla on roomalainen teatteri.

 Keskellä vanhaa kaupunkia on valtaisa katedraali.

 Vanhan kaupungin ja sataman välissä on vehreä ulkoilupuisto. Kuva taas ei kerro puoliakaan paikan laajuudesta.

Ulkoilupuiston ja meren välissä on moderni paseo.












Paluumatkalla poikkesimme vielä Torremolinokseen sangrialle. Paikallisjunalla kulkeminen on kätevää ja edullista. Hinta on 1.70 - 4 euroa per suunta, voi ostaa myös meno-paluun. Lippu ostetaan automaatista. Jos ei osaa, täällä joku tulee aina auttamaan. Kun kulkee Renfen porteista, muistakaa vasenkätiset pitää lippu oikeassa kädessä, muuten aukeaa se vasemmalla puolella oleva portti (nimimerkki Väärällä puolella seisonut). Minua lukuunottamatta kukaan ei voi eksyä paikallisjunan kanssa, kun se kulkee vain Fuengirolan ja Malagan väliä. Juna menee aina 20 minuutin välein kumpaankin suuntaan, siitä ei voi edes myöhästyä. Minä eksyn aina ja kaikkialla, tulkitsen kartat päin honkia ja olen varmasti menossa aina vastakkaiseen suuntaan. Jopa ilman sangriaa.

Historiallinen sadekuukausi Aurinkorannikolla

Täällä Aurinkorannikolla on ollut tänä keväänä kehnot kelit. Koko sinä aikana, kun Espanjan ilmatieteenlaitos on pitänyt tilastoa, maaliskuu on ollut historian sateisin. Paikallisessa suomalaislehdessä luki, että sademäärä oli 231 prosenttia keskiarvon yläpuolella! Maaliskuun keskilämpötila on silti ollut asteen verran normaalia korkeampi.  Sateellakin täällä on kuitenkin lämmintä, ja aurinkoisella säällä on ollut jo t-paitakelejä. Jos yhtään lohduttaa, niin huomenna alkaa kesä!

Santa Semana

Pääsiäinen on täällä Espanjassa vuoden kovin juttu. Eilen oli Mierkole Santo eli pyhä keskiviikko. Puoli kymmenen aikaan illalla lähti kulkue, joka kantoi kahta valtavaa pyhäinkuvaa. Yhtä lavaa kantoi noin 50 miestä. Kulkue eteni etananvauhtia ja kesti yli puolen yön. Vaikka oli paljon väkeä kaduilla, tunnelma oli harras ja vakava.
Voit katsoa aiempaa kulkuetta täältä.

Seitsemän viikkoa takana

Joista kuusi opiskelin espanjaa yksityisessä kielikoulussa intensiivikurssilla. Oli se sen verran tehokasta, että nyt osaan espanjaa kotitarpeiksi. Espanjalaiset kyllä puhuvat niin paljon ja nopeasti, että siitä normaalista kadulla kuullusta pajatuksesta ei ihan vielä ota selvää.

Tällä viikolla olemme pitäneet lomaa. Sää on edelleen epävakainen, mutta silti lämmin. Keskiviikkona kävimme Gibraltarin retkellä. Gibraltar kuuluu Englannille, joten sinne mennessä ja pois tultaessa ylitetään raja passintarkastuksineen. Kyllä siellä kannattaa käydä, jos täällä päin liikkuu. Matkalla näkee Espanjan etelärannikkoa, ja perillä tippukiviluolan, Euroopan ainoat vapaana olevat apinat, makakit, sekä hyvällä säällä Afrikan rannikon.

Gibraltarin kallio Espanjan puolelta nähtynä. Gibraltarin puolella siirryttiin pieniin pikkubusseihin vuorelle menoa varten, koska tiet ovat niin kapeita, jyrkkiä ja mutkikkaita ja tunnelit ahtaita, ettei isolla bussilla ole sinne mitään asiaa.

 Afrikka näkyy!












Makakilapset on kesyjä ja leikkisiä. Muuten saa kyllä olla varovainen, sillä ne vievät korut, kassit ja syötävät kädestä, jos ei pidä varaansa.

Tippukiviluola. Koon voit hahmottaa valaistuilla portailla olevista ihmisistä.


Ensi viikolla on pääsiäinen, ja täällä on tapana käydä katsomassa pääsiäiskulkueita. Sen lisäksi meille tulee lomavieras Valenciasta!

Halvalla

 Täällä saa kaikkea niin edullisesti, että Suomeen palattua tulevat hinnat hirvittämään. Perusravintoloissa syö menu del dian kahdeksaan euroon. Vaatteet ja kengät ovat sopivan hintaisia, kuten nämä zapatot, 5, 7 ja 20 euroa.

Neilikkavihta maksoi kaksi euroa, ja tulee kestämään vähintään kaksi viikkoa. Kukkakioskista. Ihan vaan vinkiksi kynsilakka siinä vieressä. No, ja okei, Ardenia 17,25 euroo, että Tervetuloa vaan tänne, naiset! Kaiken, mitä en malta jättää tänne, lähetän itselleni postissa Suomeen.

Arkisia huomioita

 Tämä on espanjalainen käsitys siivoamisesta ja siivouskomerosta. Ei mitään turhia mattoja, kun ei ole mattotelineitäkään, eikä imuria. Meillä ainakaan täällä. Parvekkeelta ei anna luonto periksi tomuttaa naapurin niskaan. Torreviejassa suomalaisen sisustussuunnittelijan omistamassa espanjan-asunnossa oli matot, imuri ja joustinpatjat, mutta se olikin ylellisyyttä. Asunnoissa on kivilaattalaattiat, ja uskokaa täi älkää, mutta nuo siivousvälineet ovat aivan toimivia! Ja ne säilytetään parvekkeen nurkassa.

 Vessoissa on aina vessapytyn lisäksi tämä. Mielenkiintoista!

 Sängyt ovat vaatimattomia mutta täysin toimivia. Sängyn pohja koostuu muovirimoista, ja niiden päällä on tavallinen vaahtomuovipatja. Lakana ja historiallinen filtti -yhdistelmä on todella lämmin. Espanjalainen tyyny on pitkä ja kapea. Sitten päälle oranssin ja sinisenkirjava päiväpeite. Koska tämä on uusi moderni talo, täällä seinät ovat valkoiset. Tässä asunnossa, ihme kyllä, ei ole ollenkaan niitä perusespanjalaisia sini-keltaisia kaakelilaattoja, ei keittiössä eikä jalkalistoina.

Tästä mallia Suomen liikenneympyröihin! Norsuperhe se siinä on jäänyt ympyrän sisälle loukkuun. Tämä löytyy Penalmadenan suunnalta.

Epävakaista säätä

Kolmatta viikkoa sää on epävakaista, mutta lämmintä. Eilen hiffasin, kuinka vaarallista täällä on ulkona sateella: yleensä espanjalaiset miehet höystävät puhettaan huitomalla käsillään, mutta sateella he huitovat sateenvarjoilla. Niillä pitkillä. Kokoontaitettava ei olisi tarpeeksi tehokas.

Katunäkymä koulumatkalta.

Ravintola Witin vessa: kun olet istunut pytylle ja nostat katseen....

Kukkakioskeja on joka puolella, ja kukat tosi edullisia ja kestäviä.

Mummokärri. Jokaisella on täällä sellainen. Mukavampi raahata sillä vettä kaupasta.

Kävelylenkiltä.

 Erittäin salainen kuva. Lehden kannessa lukee: Elä paremmin.

Perinneruokaa

Viime viikolla söimme menu del diaa lounaaksi espanjalaisessa ravintolassa. Primeroksi otettiin los callos, kun sitä oikein suositeltiin ravintolan ulkopuolen ilmoitustaululla. Saatiinkin eteemme oikein herkullinen muhennos vielä kuumuuttaan porisevalla savilautasella. Aikamme herkuteltuamme Mies alkoi muistella, että Hans Välimäki Hansin matkassa telkkarissa oli syönyt samaa. Muistelu eteni siihen vaiheeseen, että callos tarkoittaa....  pötsimuhennosta! Sen jälkeen annoksesta maistuivat vain pavut.

Olen nyt kolmessa ja puolessa viikossa opiskellut saman verran espanjaa, mitä tulee suomalaisessa kansalaisopistossa vuoden aikana, vaikka koulua on vain kaksi tuntia päivässä. Onneksi täällä on aikaa myös itsenäiseen opiskeluun. Huomenna on tenttipäivä. Otimme vielä kaksi viikkoa lisää kielikoulua, kun tuntuu, että aikaa on ja hyvä tatsi päällä.

Liikenteessä

Ottaa hetken, ennen kuin tottuu tähän liikennekulttuuriin täällä Espanjassa. Kun palaan kotiin,  jään todennäköisesti auton alle oitis! Täällä kaupungissa jalankulkija on Kingi. Jos jalankulkija on edes lähellä suojatietä, liikenne pysähtyy ja antaa tietä ylittäjälle. Aina. Liikennevalot ovat lähinnä viitteelliset, niistä mennään punaisella yli, jos autoja ei näytä olevan tulossa.  Kävellä voi kadun leveydeltä vaikka viisi rinnakkain, tai jäädä keskustelemaan ryhmässä keskelle katua. Se väistää jolla on kiire. Suomalaiset tunnistaa siitä, että me kuljemme jonossa ja katsomme maahan... Apuvälineitä käyttävät on huomioitu jalkakäytäviä rakennetteassa, ja täällä onkin paljon sähkömopoja ja pyörätuolin käyttäjiä. Se mitä erityisesti kadehdin Suomeen, on vanhusten ja liikuntarajoitteisten ulkoiluttaminen. Sitä näkee paljon!

Auton voi parkkeerata mihin vaan, esimerkiksi keltaisen viivan kohdalle tai jalkakäytävälle miten pitkäksi aikaa tahansa, kunhan jättää hätävilkut päälle. Kadun reunaan parkkeeratut autot ovat puskuri puskurissa kiinni, ja autojen puskurit ovatkin sitten hyvin käytetyn näköisiä. Suomessa jos joku edes hipaisee toista autoa, soitetaan poliisit paikalle! Täällä puskureilla tehdään vähän "tilaa", että päästään lähtemään parkista pois. Skootteri on hyvin yleinen kulkuväline, sillä ajavat nuoret, vanhat, miehet, naiset.Vaikka sitten minihameessa ja korkkareissa. (Siis lähinnä naiset...)

Linkkari kulkee bussikatua noin 20 minuutin välein, mutta mitään aikataulua ei ole. Paikallisjuna taas kulkee minuutilleen 20 minuutin välein molempiin suuntiin eli Fugen keskustaan ja Malagaan. Taksi maksaa kaupunkialueella viiden euron paikkeilla. 

Lähden nyt tästä puikkelehtimaan kohti keskustaa ja kielikoulua. Terveisiä Suomeen!

Kolmas viikko

Täällä sitä vaan elellään Espanjan arkea. Kielikoulu on niin hauskaa, että se on vienyt aivan mennessään. On mukavaa, kun kerrankin on aikaa keskittyä johonkin ihan uuteen, ihan totaalisesti. Kuntoilukin hoituu siinä samalla, kun reppu selässä kävelee keskustaan ja takaisin.

Tällä viikolla sää on epävakainen, pilvistä, sadetta ja aurinkoa vuorotellen, silti lämmintä. Valitettavaa, sillä juuri nyt täällä on suomalaisia viettämässä hiihtolomaa. Pääasiassa täällä Costa del Solilla eli Aurinkorannikolla paistaa aina, pilvettömältä taivaalta. Onhan siinä vissi ero, kun juuri eilen Suomessa uutisoitiin siitä, että kahden ja puolen kuukauden aikana aurinko on näkynyt 18 tuntia.

Viikonloppuna lauantaisin täällä on paljon väkeä liikkeellä, ostoksilla ja Rantakadulla ulkoilemassa. Kaupat on auki iltayhdeksään asti. Sunnuntaina Fuengirola pysähtyy täysin. Iltapäivällä ravintoissa näkee espanjalaisia perhekuntia ja kaveriporukoita kokoontuneina yhteiselle pitkälle päivälliselle. Kyllä on ääntä, puhetta, naurua, käsiä ja halaamista.  Siinä meillä suomalaisilla kiireisillä vakavanaamaisilla tuppisuilla on vielä paljon oppimista!

Lisää lukemista espanjalaisesta kulttuurista suomalaisesta näkökulmasta Kitin blogissa.

Aika rientää siivillä

Lenkkimaastoa. Rantakatu on kahdeksan kilometriä pitkä. Heti oikealla aukeaa Välimeri. 

Kielikoulu Bonanova on Fugen keskustassa pienen välikadun varrella. Täällä on kolme pitkittäistä pääkatua, Junakatu, Bussikatu ja Rantakatu. Ja lukematon määrä poikittaisia katuja ja välikatuja.









Ja todellakin! Toinen viikko vierähti sellaista vauhtia, ettei ehditty vieläkään mitään ylimääräistä. Aamujutut, koulu, syömään, siesta, kauppa ja lenkille. Läksyt. Telkkua tai nettitelkkua. Eilen oli jo tuuletonta ja lämmintä, liki 20 astetta. Ja yleisesti ottaen täällä aurinko paistaa aina. Laittakaa kuulumisia kommenttilootaan!

Hola, chicas!

Terveisiä Fuengirolasta! Olemme nauttineet tästä ihanuudesta puolitoista viikkoa, ja käytännön asiat alkavat tältä erää olla järjestyksessä: espanjalaiset puhelinliittymät, pankkitili ja netti. Kaiken on voinut hoitaa suomeksi, mikä on suunnattomasti helpottanut asiointia.

Kieliopinnot aloitimme heti ensimmäisenä maanantaina yksityisessä kielikoulussa intensiivikursseilla. Minulla on yksi "luokkakaveri", ikäiseni uusiseelantilainen nainen. Opettaja on meitä nuorempi, pirteä Maria. Opetus on espanjaksi, mistä, Marian ansiosta, kumma kyllä saa ihan hyvin selvää. Maria osaa yhtä huonosti englantia kuin minäkin, ja Heather osaa vain englantia. Marian mielestä suomi on yksi vaikeimmista kielistä maailmassa. No, eipä kulu aikaa turhaan löpinään, hahahaha!

Asumme kerrostalon kuudennessa kerroksessa kaksiossa Fugen keskustassa. Koti on ihan meidän oloinen, ja tänne oli helppo kotiutua. Täällä on tosi rauhallista, mikään ei  häiritse. Kaikki palvelut on ihan lähellä. Täällä on monta Suomi-kauppaa, jos tulee ikävä ruisleipää ja salmiakkia. Samoin löytyy monta suomalaista ruokapaikkaa. Se on tärkeää, kun on tottunut suomalaiseen ruokaan.

Parvekenäkymä.

Kotitalo Calle Santa Analla Los Polichesissa.












Sää oli ensimmäisellä viikolla oikein hyvä, lämpötila liki kahtakymmentä, tuuletonta ja pilvetöntä. Arvatkaas, onko aurinko kirkas ja korkealla? Tällä viikolla on ollut tuulista ja viileää, päivisin noin 15 astetta. Teistä se kuulostaa hassulta, mutta tähän ilmastoon tottuu salamannopeasti. Näillä espanjalaisilla on täällä talvi, ja he kulkevat toppatakeissa ja talvikengissä ja ovat nuhaisia. Kerroin opettajalle, että meidän kesä on pääsääntöisesti tämänkaltainen.

Appelsiinipuita kasvaa kadun varrella ja pihoissa. Samoin sitruunapuita.

Käykää kommentoimassa! 

Hyvää Uutta Vuotta!

Oikein hyvää Vuotta 2013!

Tämä joulukuusenkoriste ripustetaan aina ensimmäisenä samalle paikalle kuusta keskelle eteen. Se on Perinne. Pojan tekemä. Joskus hyvin kauan sitten.

Tytär toi Pojan pikkukoiralle joululahjan Irlannista. Kaikki olivat siihen hyvin ihastuneita. Paitsi Lepi.















Joka todellakin oli huojentunut, kun nuttu laitettiin seinälle koristeeksi. Sen nöyryytyksen jälkeen, minkä tonttupuku koiralle aiheutti.